Kulttuuri
Apurahapäätös
09/03/26
Apurahapäätös kilahtaa sähköpostiluukkuun. Näkökulmasta riippuen faktisesti, rahoituspäätös tehdylle työlle tai vastaus pätkätyöhakemukseen.
Viesti vituttaa. Seuraavaksi sitä ajattelee, että ehkei kannata vielä edes avata viestiä koska niin paljon työtä vailla korvausta on vielä tälle päivälle tehtävänä ja olen reippaalla tuulella. Viestin avaamisen jälkeen sen toteaminen hylkäykseksi kuitenkin vituttaisi myös loppupäivän.
Toisaalta ajattelen että jos nyt vain katsoisin sen viestin, saisin pettymyksen käsiteltyä nopeasti kuin urheilija (mikä lajissamme ei kaikkea valmistautumista ja live-tilanteita ajatellen todellakaan ole kaukana todellisuudesta) minkä jälkeen loppupäivän puhteet sujuisivat yhtä lailla positiivisen energian siivittäminä kuin tähänkin asti.
Ymmärrän kuitenkin ettei konsepti siitä että työskentelen jälleen kerran seuraavan elämyksen parissa ihmisille kun yhteiskunta juuri on kertonut panokseni olevan arvoltaan nolla, jaksa enää motivoida tälle päivälle. Ja sitten taas vituttaa.
Sitten ajattelisin sydänverellä keikoilla kiittelevää yleisöä, heidän ääneen lausuttuja kokemuksiaan ja ymmärtäisin että siksi me tottakai tätä teemme ja avaisin päätöksen. Kuitenkin hylsy muistuttaisi kouriintuntuvasti, ettei pelkkä random ihmisille iloa tuottava ja kyläyhteisön kaupallista liikevaihtoa pyörittävä työ kai ole työtä lainkaan, jollei ei siitä makseta palkkaa ja jollei sillä palkalla makseta laskuja. Ja sitten vituttaisi.
Tervetuloa freelance- kulttuurityöläisen arkeen, tokaisen itselleni. Sentään me saamme olla onnellisia, vaikka köyhiä. Meitä kovalla taiteellisella tasolla operoivia duunareita on tosi paljon ja me tosiasiassa pyöritämme sitä tämän maan oikeaa ja hedelmällistä kulttuurin maaperää nelonenmedian ummetusmakkarasisällön ulkopuolella. Meidän tulee pitää hyvää huolta paitsi toisistamme, myös yleisöistämme, oli mitä oli ja meni miten meni. Hyvä me!
Ajattelen positiivisesti jälleen. Sitten muistan erään apurahataivaan kultapossukerholaisen kollegani sanat "lavalla on tilaa!". Olen itsekin - ja useasti - syyllistynyt tuohon ajattelemattomaan höpöpuheeseen kun lavalla on ollut tilaa, minulle. Filosofia, joka arvoiltaan vertautuu lähinnä perussuomalaiseen koulukiusaamis-mentaliteetin trollailuun.
En minä sittenkään varmaan vaan ole riittävän hyvä, lienen kuitenkin vähän paska. En ehkä kuitenkaan osaa - tuotteistaa. Ikäänkuin taiteilijan tehtävä olisi tuotteistaa. Taas vituttaa.
Äkkiä muistan jälleen etten koskaan halunnutkaan nelonenmedian lavalle suihkuttamaan kollektiivi-keskiarvoista vaahtoa suurten ihmismerten päälle. Jatsiahan minä aina olen halunnutkin soittaa, ihmisille jotka ymmärtävät improvisoidun musiikin parhautta. Sitä minä faktisesti myös tänä päivänä teen joten shut up.
Tämä oli näinollen positiivinen postaus 🤗. Paitsi että se sähköposti on vielä avaamatta.
Aki Hauru
freelance-muusikko
Viesti vituttaa. Seuraavaksi sitä ajattelee, että ehkei kannata vielä edes avata viestiä koska niin paljon työtä vailla korvausta on vielä tälle päivälle tehtävänä ja olen reippaalla tuulella. Viestin avaamisen jälkeen sen toteaminen hylkäykseksi kuitenkin vituttaisi myös loppupäivän.
Toisaalta ajattelen että jos nyt vain katsoisin sen viestin, saisin pettymyksen käsiteltyä nopeasti kuin urheilija (mikä lajissamme ei kaikkea valmistautumista ja live-tilanteita ajatellen todellakaan ole kaukana todellisuudesta) minkä jälkeen loppupäivän puhteet sujuisivat yhtä lailla positiivisen energian siivittäminä kuin tähänkin asti.
Ymmärrän kuitenkin ettei konsepti siitä että työskentelen jälleen kerran seuraavan elämyksen parissa ihmisille kun yhteiskunta juuri on kertonut panokseni olevan arvoltaan nolla, jaksa enää motivoida tälle päivälle. Ja sitten taas vituttaa.
Sitten ajattelisin sydänverellä keikoilla kiittelevää yleisöä, heidän ääneen lausuttuja kokemuksiaan ja ymmärtäisin että siksi me tottakai tätä teemme ja avaisin päätöksen. Kuitenkin hylsy muistuttaisi kouriintuntuvasti, ettei pelkkä random ihmisille iloa tuottava ja kyläyhteisön kaupallista liikevaihtoa pyörittävä työ kai ole työtä lainkaan, jollei ei siitä makseta palkkaa ja jollei sillä palkalla makseta laskuja. Ja sitten vituttaisi.
Tervetuloa freelance- kulttuurityöläisen arkeen, tokaisen itselleni. Sentään me saamme olla onnellisia, vaikka köyhiä. Meitä kovalla taiteellisella tasolla operoivia duunareita on tosi paljon ja me tosiasiassa pyöritämme sitä tämän maan oikeaa ja hedelmällistä kulttuurin maaperää nelonenmedian ummetusmakkarasisällön ulkopuolella. Meidän tulee pitää hyvää huolta paitsi toisistamme, myös yleisöistämme, oli mitä oli ja meni miten meni. Hyvä me!
Ajattelen positiivisesti jälleen. Sitten muistan erään apurahataivaan kultapossukerholaisen kollegani sanat "lavalla on tilaa!". Olen itsekin - ja useasti - syyllistynyt tuohon ajattelemattomaan höpöpuheeseen kun lavalla on ollut tilaa, minulle. Filosofia, joka arvoiltaan vertautuu lähinnä perussuomalaiseen koulukiusaamis-mentaliteetin trollailuun.
En minä sittenkään varmaan vaan ole riittävän hyvä, lienen kuitenkin vähän paska. En ehkä kuitenkaan osaa - tuotteistaa. Ikäänkuin taiteilijan tehtävä olisi tuotteistaa. Taas vituttaa.
Äkkiä muistan jälleen etten koskaan halunnutkaan nelonenmedian lavalle suihkuttamaan kollektiivi-keskiarvoista vaahtoa suurten ihmismerten päälle. Jatsiahan minä aina olen halunnutkin soittaa, ihmisille jotka ymmärtävät improvisoidun musiikin parhautta. Sitä minä faktisesti myös tänä päivänä teen joten shut up.
Tämä oli näinollen positiivinen postaus 🤗. Paitsi että se sähköposti on vielä avaamatta.
Aki Hauru
freelance-muusikko
Kulttuuri, Pandemian Häviäjä
23/02/26
Tämä Oskari Onnisen erittäin ansiokas tutkiva, rikospaikalle palaava pläjäys, viskaa minut suoraan takaisin neljän vuoden takaisiin "Viimeinen sulku – ovet auki!"- mielenilmauksen aikaan ja tapahtumiin. Kiitti vaan, Onnisen Oskari 🤗. https://www.uusijuttu.fi/juttu/sfuAeyCQ-mEfBKvez-520f4 (Kuva: Ella Kiviniemi / Uusi Juttu)
Silloin huusin kovaan ääneen että Valtioneuvoston toimien ansiosta käsissämme tulevina vuosina on sosiaalipoliittinen "Tsar Bomba". ( mittaontaysi.com/puheet-hauru ) Tapahtuma-ja kulttuurialojen elinvoima ja työllisyys eivät ole palautuneet pandemiaa edeltäville tasoilleen. Kuinka onkaan nyt käynyt niissä luovan teollisuuden duunarien talouksissa ja perheissä, joiden toimeentulo ennen pandemiaa oli rajalla?
Pandemian aikana koimme lopullisesti ja konkreettisesti, kuinka yksi korkeasti koulutettu ja yhteiskunnan taloudenkiertoa miljardiluokassa pyörittävä toimiala voidaan yhden ministerin (Krista Kiuru) henkilökohtaisilla aivoituksilla, vastoin terveysviranomaisten suosituksia, LAKIA ja vailla asianmukaisia kompensaatioita (Annika Saarikko, Sanna Marin), pistää työsulkuun ja näin pahoinpidellä kymmenien tuhansien ammattiylpeyttä ja omanarvontuntoa, ennenkaikkea kohtuullista mahdollisuutta toimeentuloon ammatissaan.
Silloin tuli perehdyttyä ja oltua mukana organisoimassa valitusta hallinto-oikeudelle Etelä-Suomen AVIn 7.1.2022 tartuntatautilain 58 §:n ja 58d §:n nojalla antamaan päätökseen (ESAVI/560/2022). Lyhyesti: ei mennyt läpi.
Jo tapahtumat pandemian alussa 2021 sytyttivät yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja aktivismin lampun päässäni ja siitä lähtien on tullut oltua mukana mm. järjestämässä isoja mielenilmauksia - joista viimeisimmästä (Sakset Seis!, parissa kuukaudessa yli 100k allekirjoitusta kulttuuriadressiin ‼️) ei ole kuin hiukan yli vuosi aikaa 👀. Sielläkin minä lähinnä huusin ja olin hermostunut. ( https://fb.watch/FqMMMWAPoI )
Pommipuheeni päätyttyä Senaatintorilla 3.2.2022 hakeuduin pressun taakse ja romahdin lapsenomaiseen itkuun. Samana iltana romahti myös henkilökohtainen elämäni. Perhe hajosi, mieli hajosi, kahden työuran päällekkäinen ja jääräpäinen, 15 vuoden suorittaminen tuli ja keräsi verot. En enää koskaan tahdo palata tuohon aikaan.
Luojan kiitos voin kuitenkin tänään sanoa että olen parantumassa ja että minulla edelleen on perhe. Minulla on kipinä luoda taidetta, improvisoitua musiikkia ja järjestää tapahtumia, ihmisille. Minulla on taas ja edelleen fiksu, ihana ja taitava vaimo jonka prioriteetit ovat yhtä lailla oikeassa paikassa - yhteisön palvelemisessa taiteen työläisenä. Olen köyhä ja edelleen yhteiskuntajärjestyksen hyljeksimä freelance-muusikko muiden joukossa - mutta onnekas ja päivä päivältä onnellisempi sellainen 🩷.
Rosalía: Lux
29/12/25
Kaikki ovat varmasti kärsimättöminä odotelleet että lausuisin jotakin Rosalían Luxista? Niin arvelinkin.
Tällainen pop-kaavaa ja sen sovinnaisuuksia vasaralla paskaksi pistävä sisältö saa lähtökohtaisesti siunaukseni. Asia on samaan tapaan tärkeä kuin finanssikapitalismi-kriittisen ajattelun nousu ja nostaminen maailmassa. Myös asioiden tekeminen niin sairaan hyvin viimeistä piirtoa myöden kuin mahdollista ja tuhnu-ihannoivasta muka-aitous- tai punk-lähtökohdista sikiävästä kritiikistä paskat välittäen, resonoi vahvasti. Ellei homma sitten käänny pelkäksi teknis-tuotannolliseksi muotoiluksi ja eleeksi.
Harmikseni on todettava että varsinainen sävelmateriaali eli biisit tällä levyllä eivät ole erityisen hyviä. Muutaman soinnun nyky-pop-shaibaa ja pseudo-flamenco-sellaista jankkaustahan tämä oikeasti suurimmaksi osaksi on. Paketoituna itsetarkoituksellisen jännittävään pakettiin. Muutamat edellämainitusta poikkeavat kappaleet näyttäytyvät harmonisesti pastisseina eivätkä omaperäisyydellä muutenkaan häikäise. Melodiat ovat taitavaa mutta enimmäkseen hengetöntä huokailua ja lurittelua. Teksteissä matkataan 14 eri kielellä lihallisuuden ja rumuuden, rakkauden ja menetysten kautta valaistumiseen ja pyhyyteen - tunteista tinkimättä. Kirjallista tasoa en vajaalla ymmärrykselläni lähde tämän enempää arvioimaan. Pysytään musiikissa.
★★★ Kolme tähteä muodollisesta, upeasti muotoillusta ja itsevarman hennosti heiluvasta keskisormesta. Miinus yksi tähti -★ oleellisen sävelmateriaalin tosiasiallisesta ohuudesta. Miinus yksi tähti -★ Lontoon sinfoniaorkesterin hengettömäksi DAWittamisesta. Miinus yksi tähti -★ ekan biisin intron dominanttisoinnun päälle lätkäistystä molliterssistä melodiassa. Voi jeesus risto maria. Oli tarkoituksellinen tai ei, menee joka tapauksessa - niin - tunteisiin.
Puoluekokous!
22/11/25
Puolustuspuheenvuoroni Vasemmistoliiton tavoiteohjelmaluonnoksen kirjauksiin tekemääni esitykseen liittyen kulttuuribudjettiin. Esitys meni läpi 🕺!
"Olen esittänyt kulttuurin rahoituksen nostamista koskevaan kirjaukseen lisättäväksi että yhden prosentin rahoitus on sidottava budjettiin pysyvästi.
On rivitolkulla nättejä kirjauksia taiteen merkityksestä mutta parlamentaarinen toimijuus vaatii tuekseen muutakin.
Ala on vaatinut prosenttia kulttuuribudjettiin erinäisillä foorumeilla ja kabineteissa perustellusti nyt jo vuosikausia.
Luova teollisuus pullauttaa meille vuositasolla reippaasti yli 10 miljardin tuotoksen, minimaalista investointia vastaan.
Kulttuurin yhden prosentin budjettirahoitus on kirjattava lakiin eikä tämä ole tavoiteohjelman "tasoon" nähden liian yksityiskohtainen lisäys - tavoitetaso tulee selkeästi ilmaista kun kerran tavoiteohjelmasta on kyse. Kiitos."
Taiteen ammattilaisuus on kasvun alusta
22/05/25
Sosiaaliturvan monenkirjavaa kasvustoa tulee karsia reippaalla kädellä. Rajalliset resurssit on kyettävä ohjaamaan pois tutkitusti turhasta byrokratiasta, tilastomarginaaleissa lymyävän myyttisen "laiskan" kyttäämisestä ja siirryttävä vaikuttaviin, työllisyyspolitiikkaa tukeviin toimiin. Talousoikeiston maailmankuvan vinoumaan perustuva virhe olisi poliittisen tahtotilan löytyessä korjattavissa - kasvava yhteiskunta tarvitsee perustulon.
Perustulo ei kuitenkaan riitä. Sen rinnalle tarvitaan malli joka turvaa aineettomien arvojen eteen työskentelevien yhteiskunnallisen aseman, tunnustamalla heidän koulutuksensa mukaisen ammatillisen statuksen ja arvon. Kysymys on meistä jotka käytämme kaiken tarmomme ja luovuutemme paiskimalla töitä sen eteen että muulla yhteiskunnalla olisi elämyksiä joista nauttia matalalla kynnyksellä kun omat suorittavat työt on tehty.
Yli kolmasosa kaikesta työn suorittamisesta tapahtuu epätyypillisissä työsuhteissa, silpputöissä ja pienyrittämisellä, eikä osuus ole vähenemässä. Tästä huolimatta hallitus toisensa jälkeen ja yhä edelleen ajaa yksinomaan kuukausipalkka-malleja soveltavaa yhteiskuntamallia kuin käärmettä pyssyyn.
Turvaverkkojen pitäisi erityisesti tunnustaa ne korkeakoulutetut jotka puurtavat taidetta, viihdettä ja sisältöä yhteiskunnan käyttöön vaikka mistään ei makseta mitään, toimeen ei tule, laskuja ei saa maksettua eikä valtaosa ymmärrä tekemisiemme arvoa ja tulonmuodostuksen monimutkaisuutta. Sitä loputonta ahkeruutta mitä tässä pelissä edes jotenkuten pärjääminen perusduuniin verrattuna vaatii. Minä uskallan sanoa näin; olen muusikon toimen ohella tehnyt päivätöitä 15 vuotta johtotehtävissä, hyvällä ja varmalla palkalla ja osaan arvioida kumpaakin viitekehystä uskottavasti.
Mikäli et lue kirjoja, käy keikoilla, näyttelyissä tai teatterissa niin älä sitten. Useimmat lukevat ja käyvät. Epäilen kuitenkin, että olet joskus katsonut televisiota tai kuunnellut radiota. Useimmat ajattelevat ettei kuukausipalkkatyön suorittaminen olisi mielekästä ilman sisältöjä joita luovan teollisuuden duunarit elämiimme tuovat. Mikäli emme kykene antamaan arvoa maamme halveksituimmille, kutsumuksesta työskenteleville ammattilaisille, ajatelkaamme edes sitä että luovat alat tuottavat tutkitusti yli 10-kertaisen hyödyn suhteessa julkisiin panostuksiin.
Kaikki kulttuuri ja taide eivät voi pärjätä markkinaehtoisesti - eikä niiden ei totta vieköön pidäkään. Julkisesti tuetuista juurista ja rönsyistä kasvaa vapaa taide joka lopulta mahdollistaa kaiken kaupallisen ja kansainvälistyvän kulttuurimme menestyksen. Tämä on oleellista. Olivatpa kyseessä sitten koulutetut, itse oppineet tai yrittäjämuotoisesti toimivat taiteen ammattilaiset, on meillä ammattiryhmän tunnistamiseen jo valmis työkalukin: tulorekisteri. Avoimen yhteiskunnallisen keskustelun taiteilijapalkasta tulisi vihdoinkin toden teolla alkaa.
Perustulo ei kuitenkaan riitä. Sen rinnalle tarvitaan malli joka turvaa aineettomien arvojen eteen työskentelevien yhteiskunnallisen aseman, tunnustamalla heidän koulutuksensa mukaisen ammatillisen statuksen ja arvon. Kysymys on meistä jotka käytämme kaiken tarmomme ja luovuutemme paiskimalla töitä sen eteen että muulla yhteiskunnalla olisi elämyksiä joista nauttia matalalla kynnyksellä kun omat suorittavat työt on tehty.
Yli kolmasosa kaikesta työn suorittamisesta tapahtuu epätyypillisissä työsuhteissa, silpputöissä ja pienyrittämisellä, eikä osuus ole vähenemässä. Tästä huolimatta hallitus toisensa jälkeen ja yhä edelleen ajaa yksinomaan kuukausipalkka-malleja soveltavaa yhteiskuntamallia kuin käärmettä pyssyyn.
Turvaverkkojen pitäisi erityisesti tunnustaa ne korkeakoulutetut jotka puurtavat taidetta, viihdettä ja sisältöä yhteiskunnan käyttöön vaikka mistään ei makseta mitään, toimeen ei tule, laskuja ei saa maksettua eikä valtaosa ymmärrä tekemisiemme arvoa ja tulonmuodostuksen monimutkaisuutta. Sitä loputonta ahkeruutta mitä tässä pelissä edes jotenkuten pärjääminen perusduuniin verrattuna vaatii. Minä uskallan sanoa näin; olen muusikon toimen ohella tehnyt päivätöitä 15 vuotta johtotehtävissä, hyvällä ja varmalla palkalla ja osaan arvioida kumpaakin viitekehystä uskottavasti.
Mikäli et lue kirjoja, käy keikoilla, näyttelyissä tai teatterissa niin älä sitten. Useimmat lukevat ja käyvät. Epäilen kuitenkin, että olet joskus katsonut televisiota tai kuunnellut radiota. Useimmat ajattelevat ettei kuukausipalkkatyön suorittaminen olisi mielekästä ilman sisältöjä joita luovan teollisuuden duunarit elämiimme tuovat. Mikäli emme kykene antamaan arvoa maamme halveksituimmille, kutsumuksesta työskenteleville ammattilaisille, ajatelkaamme edes sitä että luovat alat tuottavat tutkitusti yli 10-kertaisen hyödyn suhteessa julkisiin panostuksiin.
Kaikki kulttuuri ja taide eivät voi pärjätä markkinaehtoisesti - eikä niiden ei totta vieköön pidäkään. Julkisesti tuetuista juurista ja rönsyistä kasvaa vapaa taide joka lopulta mahdollistaa kaiken kaupallisen ja kansainvälistyvän kulttuurimme menestyksen. Tämä on oleellista. Olivatpa kyseessä sitten koulutetut, itse oppineet tai yrittäjämuotoisesti toimivat taiteen ammattilaiset, on meillä ammattiryhmän tunnistamiseen jo valmis työkalukin: tulorekisteri. Avoimen yhteiskunnallisen keskustelun taiteilijapalkasta tulisi vihdoinkin toden teolla alkaa.
Kulttuuripoliittinen Pioneeri
05/04/25
Pitää välillä muistutella teitä ja itseänikin siitä, että olen luovien alojen, vapaan kentän ja kulttuurin varsinainen esitaistelija, näissäkin vaaleissa Espoossa. Minä olen se kuka Kiurun laittomien korona-työsulkujen aikana järjesti yhden miehen mielenilmauksen "200 000 ääntä". Minun käteeni kuvataiteilija Jani Leinonen valoi historian ensimmäisen Muusikkojen liiton myöntämän Nyrkki- pokaalin. Olen ollut ydinjoukoissa järjestämässä Mitta on täysi! (2021)-, Ovet auki! (2022)- ja Sakset seis! (2024) suurmielenosoituksia. Minä yritän taistella koko vapaan kentän muusikoiden edunvalvonnan puolesta Freelancemuusikot ry:n johtokunnassa ja koko luovan teollisuuden etujen puolesta Eduskunnan Arkadia-seurassa.
Vaaliteltoilla on tultu jopa ärtyneenä puhumaan että kuinka sinä nyt kehtaat kulttuurista edes puhua kun meillä on niin paljon vaikeampiakin ongelmia.
Ymmärtäkää tämä: Kulttuurin 1,3 miljardin euron julkisella rahoituksella ala saa aikaan 14 miljardin euron tuotoksen, josta julkinen sektori kerää 3,4 miljardin euron tulot. Tästä rahoituksesta noin 500 miljoonaa on valtion rahoitusta*. Meidän alamme ovat siis kyenneet toimimaan aivan minimaalisella panostuksella tähän asti ja tuonut vastineeksi pöytään talouden kiertoa mahan täydeltä. Nykyhallinto on tappamassa lypsävää lehmää ja se on todella, todella tyhmää.
Taiteen rahoituksesta leikkaaminen juuri nyt, on lose-lose-tilanne minkä seurauksena emme näe säästöjä vaan päinvastoin: Lisää työttömiä taiteentekijöitä jotka vielä entisestään kuormittavat sosiaaliturvaa, vähemmän tulovirtoja ja arvon tuottoa yhteiskuntaan, apeita kansalaisia joilta matalan kynnyksen kulttuuripalvelut on viety pois.
Orpon hallitus on kyennyt kääntämään lupaukset kasvutoimista, velkaantumisen kääntämisestä ja sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta täydelliseen näköalattomuuteen yhteiskunnan jokaisella sektorilla, yli 64K työpaikan menetykseen ja siihen että ihan kaikkia vituttaa, ihan koko ajan. (Paitsi puolustusteollisuutta.)
Nyt näyttää olevan kuntien - ja teidän - vastuulla osoittaa myös luovan teollisuuden kansantaloudellinen- ja terveydellinen arvo. Muistakaa äänestää.
* = Taloustutkimus 2021
Vaaliteltoilla on tultu jopa ärtyneenä puhumaan että kuinka sinä nyt kehtaat kulttuurista edes puhua kun meillä on niin paljon vaikeampiakin ongelmia.
Ymmärtäkää tämä: Kulttuurin 1,3 miljardin euron julkisella rahoituksella ala saa aikaan 14 miljardin euron tuotoksen, josta julkinen sektori kerää 3,4 miljardin euron tulot. Tästä rahoituksesta noin 500 miljoonaa on valtion rahoitusta*. Meidän alamme ovat siis kyenneet toimimaan aivan minimaalisella panostuksella tähän asti ja tuonut vastineeksi pöytään talouden kiertoa mahan täydeltä. Nykyhallinto on tappamassa lypsävää lehmää ja se on todella, todella tyhmää.
Taiteen rahoituksesta leikkaaminen juuri nyt, on lose-lose-tilanne minkä seurauksena emme näe säästöjä vaan päinvastoin: Lisää työttömiä taiteentekijöitä jotka vielä entisestään kuormittavat sosiaaliturvaa, vähemmän tulovirtoja ja arvon tuottoa yhteiskuntaan, apeita kansalaisia joilta matalan kynnyksen kulttuuripalvelut on viety pois.
Orpon hallitus on kyennyt kääntämään lupaukset kasvutoimista, velkaantumisen kääntämisestä ja sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta täydelliseen näköalattomuuteen yhteiskunnan jokaisella sektorilla, yli 64K työpaikan menetykseen ja siihen että ihan kaikkia vituttaa, ihan koko ajan. (Paitsi puolustusteollisuutta.)
Nyt näyttää olevan kuntien - ja teidän - vastuulla osoittaa myös luovan teollisuuden kansantaloudellinen- ja terveydellinen arvo. Muistakaa äänestää.
* = Taloustutkimus 2021
Vaaliterveisiä & Kulttuuriparahdus!
27/03/25
Yhdistetty vaali-fiilistely ja KULTTUURIPARAHDUS: Eilen oli melko haipakka teema-päivä 🏃♂️! Ensin pysytettiin vaaliteltta ja sitten tehtiin sitä vaalityötä Otaniemessä jengillä. Mikki Kauste väsäsi hattaroita ja tarjosi minullekin, mutta kieltäydyin kun olen kuullut että sisältävät jonkin verran sokeria 🥳.
Siitä juoksin Eduskuntaan Arkadia-seuran kulttuurirahoituksen leikkausten vaikutusarvioseminaariin. Muistatte sen kun orpopurra leikkaa minun omalta toimialalta vailla minkäänlaista oppinutta käsitystä siitä kuinka pitkäaikaista tuhoa koko luovalle teollisuudelle tosiasiassa samalla aiheuttavat? Olen ehkä pari kertaa asiasta saattanut mainita.
Vastuuministerin kehuttiin "priorisoivan" tilaisuutta kiireisessä aikataulussaan. Näin oli sen hetken verran että hän kävi puhumassa omat valmistellut jaksuhalit ja terveisensä muttei suvainnut olla seuraamassa sen enempää hyvin valmisteltuja taustoitus-puheenvuoroja kuin vaikutusarvioiden asiantuntijoitakaan. Lähtiessään sanoi "jos voitte ne diat lähettää sitten emaililla". Emmeköhän me ole jo nähneet kuinka näiden puolueiden ministerit perehtyvät toimialansa, "jämäsalkun" huolenaiheisiin ja materiaaleihin. Rosa Meriläinen hymyilee. Paikalla olevat parlamentaristit somettavat ja purkavat meilejänsä (mm. RKPn Henrik Wickström). Jäikö kovasti valmisteltu tilaisuus näinollen jälleen kerran alojen sisäiseksi, kulttuurivaikuttajien itkuiseksi kalvosulkeiseksi?
Saara Hyrkkö piti sentään erinomaisen puheenvuoron lopuksi, kuten myös oman puolueeni Jessi Jokelainen. Kiitos Jessi, mainitsit lypsävän lehmän - sehän oli kuin suoraan omasta puheestani Vaasan kaupungintalolta syksyllä ❤️. VARFÖR SPARKA EN MJÖLKANDE KO?! Suurimmasta osasta muita puolueita ja edustajiensa puheenvuoroista ei voi muuta sanoa kuin että isä, he eivät tiedä mitä tekevät. En koskaan enää halua kuulla kenenkään parlamentaristin vähättelevän meneillään olevien kulttuurileikkausten suuruutta. Vastuuministeri Mari-Leena Talvitie (Kok), ehkä huomaamattaan mutta valitettavasti, teki omassa puheenvuorossaan juuri niin.
Itsellä yli vuosikymmenen jatkunu matalan kynnyksen kulttuuriklubi mitä olen pyörittänyt on jouduttu lakkauttamaan, mikä on heikentänyt osallisten jo muutenkin hiuskarvan varassa roikkunutta toimeentuloa ja työllisyyttä, yleisön pääsyä elämysten pariin ja rapauttaa osaltaan sitä “yhteiskunnan liikevaihtoa” eli kaikkea tapahtumien ympärillä pyörivää talouden kiertoa. Ja koska kuulen samoja tarinoita - ei vain muusikkopiireissä vaan ihan koko kentältä, oli se sitten teatteri, kuvataide, yhdistykset, mikä vaan luovan teollisuuden haara - joka puolelta, on näiden lukemattomien pientoimijoiden ahdingon ja pikkupurojen yhteisvaikutus jotain minkä suuruusluokka tulee todella ikävällä tavalla jossain vaiheessa esiin niille saatanan poliitikoille jotka tekivät tämän ymmärtämättä mitä tosiasiassa tekevät. Kun ne kuuluisat kokonaisvaikutusarvioinnit ovat tekemättä (mitä uneliaat muutama kansanedustajaa siis vihreitä ja vassareita lukuunottamatta eivät vielä eilenkään Eduskunnan A-auditoriossa kännyköidensä pläräämiseltä suvainneet ottaa tosissaan) niin vaikka päin persettä menee jo, on tämä vasta alkusoittoa.
Siitä juoksin Eduskuntaan Arkadia-seuran kulttuurirahoituksen leikkausten vaikutusarvioseminaariin. Muistatte sen kun orpopurra leikkaa minun omalta toimialalta vailla minkäänlaista oppinutta käsitystä siitä kuinka pitkäaikaista tuhoa koko luovalle teollisuudelle tosiasiassa samalla aiheuttavat? Olen ehkä pari kertaa asiasta saattanut mainita.
Vastuuministerin kehuttiin "priorisoivan" tilaisuutta kiireisessä aikataulussaan. Näin oli sen hetken verran että hän kävi puhumassa omat valmistellut jaksuhalit ja terveisensä muttei suvainnut olla seuraamassa sen enempää hyvin valmisteltuja taustoitus-puheenvuoroja kuin vaikutusarvioiden asiantuntijoitakaan. Lähtiessään sanoi "jos voitte ne diat lähettää sitten emaililla". Emmeköhän me ole jo nähneet kuinka näiden puolueiden ministerit perehtyvät toimialansa, "jämäsalkun" huolenaiheisiin ja materiaaleihin. Rosa Meriläinen hymyilee. Paikalla olevat parlamentaristit somettavat ja purkavat meilejänsä (mm. RKPn Henrik Wickström). Jäikö kovasti valmisteltu tilaisuus näinollen jälleen kerran alojen sisäiseksi, kulttuurivaikuttajien itkuiseksi kalvosulkeiseksi?
Saara Hyrkkö piti sentään erinomaisen puheenvuoron lopuksi, kuten myös oman puolueeni Jessi Jokelainen. Kiitos Jessi, mainitsit lypsävän lehmän - sehän oli kuin suoraan omasta puheestani Vaasan kaupungintalolta syksyllä ❤️. VARFÖR SPARKA EN MJÖLKANDE KO?! Suurimmasta osasta muita puolueita ja edustajiensa puheenvuoroista ei voi muuta sanoa kuin että isä, he eivät tiedä mitä tekevät. En koskaan enää halua kuulla kenenkään parlamentaristin vähättelevän meneillään olevien kulttuurileikkausten suuruutta. Vastuuministeri Mari-Leena Talvitie (Kok), ehkä huomaamattaan mutta valitettavasti, teki omassa puheenvuorossaan juuri niin.
Itsellä yli vuosikymmenen jatkunu matalan kynnyksen kulttuuriklubi mitä olen pyörittänyt on jouduttu lakkauttamaan, mikä on heikentänyt osallisten jo muutenkin hiuskarvan varassa roikkunutta toimeentuloa ja työllisyyttä, yleisön pääsyä elämysten pariin ja rapauttaa osaltaan sitä “yhteiskunnan liikevaihtoa” eli kaikkea tapahtumien ympärillä pyörivää talouden kiertoa. Ja koska kuulen samoja tarinoita - ei vain muusikkopiireissä vaan ihan koko kentältä, oli se sitten teatteri, kuvataide, yhdistykset, mikä vaan luovan teollisuuden haara - joka puolelta, on näiden lukemattomien pientoimijoiden ahdingon ja pikkupurojen yhteisvaikutus jotain minkä suuruusluokka tulee todella ikävällä tavalla jossain vaiheessa esiin niille saatanan poliitikoille jotka tekivät tämän ymmärtämättä mitä tosiasiassa tekevät. Kun ne kuuluisat kokonaisvaikutusarvioinnit ovat tekemättä (mitä uneliaat muutama kansanedustajaa siis vihreitä ja vassareita lukuunottamatta eivät vielä eilenkään Eduskunnan A-auditoriossa kännyköidensä pläräämiseltä suvainneet ottaa tosissaan) niin vaikka päin persettä menee jo, on tämä vasta alkusoittoa.
OKMn Kulttuurileikkaukset
18/03/25
OKMn järkyttävät päätökset yleisavustuksista taiteen ja kulttuurin valtakunnallisten yhteisöjen toimintaan: Tapakulttuuri, tapa kulttuuri. Sanaleikki on jäänyt mieleeni PPPn ja Pedro Hietasen legendaarisista radio-ohjelmista. Nyt näemme konkreettisesti kuinka taide ja kulttuuri, sen luomat työpaikat, tapahtumat, kerrannaisvaikutukset, talouden kierto, BKT-vaikutus, luova teollisuus ja hyvinvointi tapetaan. Me yritimme tästä varoittaa, viimeksi keräsimme parissa kuukaudessa 100K nimeä adressiin. Ei auta. Valtion johto ajattelee että kansalaisen "kulttuurinnälkään" riittää pari kaupallisesti toimivaa major-label lista-artistia lätkä-kannua huudattamaan. Että kaikki muu on kuluerä.
Tiesitkö että samalla summalla kuin mitä hallitus syytää pörssiyhtiöiden pyörittämään terveysteollisuuteen, puhtaana tulonsiirtona köyhiltä rikkaille - ei hoitojonoja lyhentämään tai hoitoon pääsyä helpottamaan - suomalaisen kulttuurikasvatuksen ja -ammattilaisuuden infrastruktuuri olisi voitu pelastaa monikymmenkertaisesti?
Tiesitkö että samalla summalla kuin mitä hallitus syytää pörssiyhtiöiden pyörittämään terveysteollisuuteen, puhtaana tulonsiirtona köyhiltä rikkaille - ei hoitojonoja lyhentämään tai hoitoon pääsyä helpottamaan - suomalaisen kulttuurikasvatuksen ja -ammattilaisuuden infrastruktuuri olisi voitu pelastaa monikymmenkertaisesti?
Kuntavaalit pt1 📌 Kulttuurin Kunnianpalautus
31/01/25
Uusi kulttuuripoliittinen selonteko linjaa että kulttuurin ja luovan teollisuuden edellytyksiä tulee parantaa vuoteen 2040 mennessä. Nykytodellisuus maalaa tämän minister1ön paperin kuitenkin räikeän noloksi ja yhdentekeväksi moraalipuhalteluksi.
Miten tällaiseen tavoitteeseen päästään kun sekä valtion että sen vanavedessä kuntien käytännön toimet ovat päinvastaisia, eli käytännössä omiaan tuhoamaan elintärkeää ja haurasta kulttuuritoiminnan ja -kasvatuksen perusrakennetta? Taide ja kulttuuri ovat meidän kaikkien perusoikeuksia ja talouden mittakaavassa mitättömiä mutta vahingollisuudessaan peruuttamattomia leikkauksia tuleekin tarkastella myös tästä näkökulmasta.
Kuntien viimeistään on näytettävä mallia ja pelastettava mitä valti0neuvoston tuhovimman jäljiltä pelastettavissa on. Kulttuurin kunnianpalautus, myös kuntavaale1ssa ✊!
Miten tällaiseen tavoitteeseen päästään kun sekä valtion että sen vanavedessä kuntien käytännön toimet ovat päinvastaisia, eli käytännössä omiaan tuhoamaan elintärkeää ja haurasta kulttuuritoiminnan ja -kasvatuksen perusrakennetta? Taide ja kulttuuri ovat meidän kaikkien perusoikeuksia ja talouden mittakaavassa mitättömiä mutta vahingollisuudessaan peruuttamattomia leikkauksia tuleekin tarkastella myös tästä näkökulmasta.
Kuntien viimeistään on näytettävä mallia ja pelastettava mitä valti0neuvoston tuhovimman jäljiltä pelastettavissa on. Kulttuurin kunnianpalautus, myös kuntavaale1ssa ✊!
